30. kesäkuuta 2011

Yksi yö lomaan

Hei!

Sen sijaan että pakkailisin tavaroitani kasaan tulevaan kuukauden (?!??!!) lomaa varten, päivittelempä tänne vähän taas tapahtuneita. Sääli, että juuri mitään ei ole tapahtunut kun on koko ajan menossa. Mutta asiaan, näyttelyni poiki heti ensimmäisenä päivänään ensimmäisen tilaustyö akvarellin. Se aiemmin mainittu kuvitustyö on vielä taittopöydällä, siitä myöhemmin! Sovimme tilaajan kanssa, millaisen maalauksen hän halusi ja lupasin toteuttaa sen mahdollisimman pian, koska taulu oli tarkoitus antaa lahjaksi.



Tilaajan toive oli, että maalaisin kolme hiirilasta, joista hän kertoo tarinaa lapsenlapsilleen. Mietin, mitähän kesäistä hiiret voisivat puuhailla ja päädyin, että he puhaltelevat saippukuplia ulkona kesäsäässä. Tämän luonnoksen hyväksytin tilaajalla ennen kuin siirryin pensselien ääreen.


Lisäksi laitoin tilaajalle tietokoneella tehdyn pikaisen väriluonnoksen, jotta voisi jo vähän arvella, mitä tuleman pitää.

Luonnokset hyväksytettyäni siirryin luonnostelemaan koko hommaa akvarellipaperille. Yhden illan aikan sain työn lähes valmiiksi. Ja siitä tuli tällainen:


Hiiret matkasivat Kustin polkemana tilaajalle. Nyt maalaus on kuulemma kehystetty. 

Oli aivan mieletön onnenpotku saada tämä tilaus, sillä kerrankin joku halusi juuri sitä, mitä kaikkein mieluiten tekisin. Kiitos vielä kerran tilaajalle, jos luet tämän!

Loman kunniaksi ostin pullon sinistä ja keltaista mustetta, niillä ajattelin ehtiä jossain vaiheessa sotkea, mutta saa nähdä että milloin! Ensin tuo toinen tilaustyö alta pois, sitte lomille lomps huomenna oikeiden töiden jälkeen.


Ihanan helteistä heinäkuuta! Minä menen pakkaamaan lomareissujani varten :)

23. kesäkuuta 2011

Juhannusta odotellessa

Hei.

Kuva-arvoitus: mikä suomalainen kaupunki?


Paljon on tapahtunut omassa elämässä, tai ainakin ovia avautunut. Päätin toteuttaa pitkäaikaisen haaveeni kuvataideopettajan työstä ja hain keväällä Rovaniemelle sitä lukemaan. Viikko sitten olivat pääsykokeet ohitse ja eilen sain kuulla, että pääsin sinne! Niissä tapasin aivan mahtavia tyyppejä, joihin mielelläni tutustuisin paremmin. Nyt vedän mietintämyssyn päähän, mitä teen koulupaikan kanssa. Onneksi on koko heinäkuu aikaa miettiä päätöstä.

Pääsykokeiden tiimellyksessä sain viestin ystävältä, yläasteaikaiselta opinto-ohjaajalta. Hänen myönteiset kommentinsa näyttelystäni kannustivat minua entistä enemmän yrittämään pääsykokeissa, ja onnistuin pääsemään sisälle! Opo itse on taiteilija ja päätin tehdä hänen työhuoneessaan olevan mustekynän kuivaustyynyn. Aion käyttää niitä jatkossa. Tein ne puuvillakankaasta ja kokosin ne yhteen nippuun karhunlangalla ja napilla. Pitäisi nyt musteet pyyhkiytyä. Opo itse oli tarvinnut tyynyjä kouluaikoinaan. Viempä vähän perimätietoa eteenpäin :)


Valmiit tyynyt


Loppuun vielä yksi kuva näyttelystä, seuraavan mustekuvan maalaamisessa kuivailenkin sitten kynät uusiin tyynyihin :)

Mukavaa juhannusta!

10. kesäkuuta 2011

Ensimmäinen näyttely

Hei huh hellettä!

Viime maanantaina pystytin Kauhavan terveyskeskukseen ensimmäisen oman näyttelyni. Se on esillä koko kesän ja ilmeisesti ihan syyskuun puoliväliin saakka. Käy katsomassa jos kiinnostaa. Paikalla on vieraskirja johon voit jättää nimesi!

Ei ollut mikään ihan käden käänteessä tapahtuva homma. Heti kun kandihommat oli saatu purkkiin, aloin tehdä näyttelyä varten lisää töitä. Tein yhden akryylivärimaalauksen, ja pari akvarellia. Muuten kokosin näyttelyn vanhoista töistä, valokuvat ovat digijärkkäriaikakaudelta 2007-2011, ja akryylivärityöt vuosilta 2009-2011. Akvarellit ovat vuosilta 2010 ja 2011. Eli suhteellisen tuoretta tavaraa, kai. Muutama päivä ennen näyttelyä tuskastuin siihen, että olin ostanut neljä liian pientä kehystä liikaa, ja sitten päätin tehdä niihinkin töitä esille. Niihin tuli musteella tehtyjä tussitöitä.

Yllättävän isoksi hommaksi osoittautui kehystäminen. Varsinkin akryyliväritöiden, joihin kehykset piti tehdä kokonaan itse. Kyselykierros taidekaupoissa paljasti kehyslistat aivan liian arvokkaiksi ja päädyin rautakaupan antimiin, ja ihan hyvät tuli. Toinen iso homma oli vesiväritöille paspissien (?) leikkaaminen. Ne päätin tehdä paksusta vesiväripaperista etten olisi ajautunut pahasti vararikkoon.

Maanantaina sitten koitti ripustaminen, ja sekään ei ollut ihan itsestään selvä asia! Avuksi sain tätini hommaan, ja yhdessähän se sujui hyvin. Pari tuntia hommaan vierähti aikaa ja näyttely oli pystyssä.

Ja seuraavaksi näyttelyni blogi-versio. Taulujen nimet vasemmalta oikealle. Klikkaa kuvaa, niin näet sen suurempana!


Humala, Ajoissa ja myöhässä


Tauko, Muurahainen matkailee, Kilpuri, Joonatan, Häkki-Häkissä, Virta


Lähtö, Heinä-Helle, Yhteispeliä, Syksyn satoa


Nyt nappaa, Kaverukset


Vieras, Valonkantaja


Jäässä, Valmistautuminen, Lehtikaloja, Lumihiutale


Ruoka-aika, Pyykkipäivä


Namia, Juomatauko, Olipa kerran..., Kirjevaris, Talovahti, Uhkapeliä

Huh, sellaista. Ensi viikolla uudet kujeet, tiedossa mm. rock-juhlia. Ihanaa vaihtelua!

2. kesäkuuta 2011

Kehitystä pimiässä

Helatorstaita!

Minulle sattui muutama tunti aikaa, jolle ei ollut mitään erityisempiä suunnitelmia. Päätin pistää pimiöni pystyyn kylppäriin ja leikkiä vähän neulanreikäkameroilla, jotka rakentelin vuosi takaperin. Vuoteen en ollut mitään kuvia kehitellyt, ja kemikaalit, siis valmiiksi astioihin laimennetut, olivat muuttuneet hyvin mielenkiintoisiksi ajan saatossa. Loppuhuuhteluaine oli muuttunut vihertäväksi, kehite tumman oranssiksi ja kiinnite oli jämähtänyt aaltaansa pohjaan kiinni ja muistutti koostumukseltaan hiekkaa. No, kemikaalit meni vaihtoon ja kohta oli pimiö pystyssä. Punainen lamppukin oli vielä voimissaan vuoden palamattomuuden jälkeen. Pimiötyöskentely on neulanreikäkuvauksessa superhauskaa ja jännittävää. Koskaan ei voi tietää millainen kuva tulee ja aina on hirveän kovat odotukset onnistumisesta.

Kameroina tänään toimivat itse tehdyt kamerat; sipsipurkista tehty, laudasta väsätty ja peltipurkista tehty. Linssinä kameroissa on limsapurkista leikattu metallilevy, johon on tehty pieni reikä neulalla ja se on hiottu siistiksi hienolla hiekkapaperilla. Sulkimena kameroissa oli sähkömiehen mustateippi. Parhaaksi kameraksi osoittautui peltipurkkikamera. Tärkeää kamerassa on se, ettei se vuoda yhtään mistään valoa sisään! Sipsipurkkikamera vuosi todella pahasti, ja hyviä kuvia sillä ei tullutkaan. Filminä kamerassa toimi Ilfordin mustavalkopaperi.

Kaikkein haastavinta neulanreikäkuvauksessa on valotusajan arviointi. Nyt sää oli kuvauksen alussa pilvinen, sitten aurinkoinen ja lopuksi taas pilvinen. Valotusajat vaihtelivat pilvisyyden mukaan 8 minuutista 2,5 minuuttiin. Sopiva aika löytyy kokeilemalla ja tuurilla. Tässä tämän päivän aikaansaannoksia, kolmestatoista kuvasta "onnistui" kahdeksan.

Negatiivit skannasin koneelle ja käänsin ne peilikuvaksi ja positiiveiksi kuvankäsittelyohjelmassa:



Pihan kiviportaat.


Näkymä tien varresta kotiin.



Pihan pyöräkatokset.



Sipsipurkkikameran ei niin onnistunut valotus valovuodon takia.



Lensflare neulanreikäkameralla :D



Mystinen pihakuva.



Voi se kamera vähän heilahtaa 8 minuutin aikana...



Onnistunut voikukkaotos!



Ja taas voikukkia!

Hyvää vapaapäivän jatkoa vain!