Pääsiäispupu ja retrosiili

Viimein jostain kumman syystä sain äntiin ommella. Ja mitähän ompelinkaan... no pehmolelujapa tietenkin! Olen ihan pehmoleluhullu. Voisin ostaa niitä vaikka joka päivä, jos vain kukkaro ja säilytystila sen kestäisivät. Lapsena ompelin niitä jatkuvalla syötöllä, ja kotonakotona onkin niitä kannettu pahvilaatikoittain varastoon säilöön. Nyt kuitenkin syntynyt tuttavapiirin vauveleita, joten pehmoleluvimmalle löytyi mainio loppusijoituspaikka!

Pääsiäispupu.

 

Retrosiili!

Kevään luennoilla olen luonnostellut siilipehmolelua ja haaveillut että olisi aikaa ommella se. Viime viikolla marssin kangaskauppaan ja ostin tykötarpeet. Kuitenkin into lopahti lyhyeen, koska ompelu ei sujunutkaan niin hyvin kuin luulin että se sujuisi. Siilin piikkisyttyrä ei näyttänyt alkuunkaan siltä miltä sen piti luonnosten mukaan näyttää. Siilin ryttäsin kaappiin, ja sinne se sulkeutui viikoksi. Eilen illalla kuitenkin sain kipinän ommella siilin loppuun. Ja ihan hyvähän siitä tulikin! Vauvojen pehmoleluissa tulee olla tosi tarkka, että kaikki osat on kunnolla kiinni. Siksi tein silmät ja nenät fleecestä ja huovasta.

Aamulla ennen töihin lähtöä aloin ommella toista pehmolelua, nimittäin pääsiäispupua toiselle vauvelille. Se syntyi kuin itsestään siilin jälkeisen taistelun jälkeen. Edes kaavoja en innossani siihen jaksanut väsätä! Siilissä oli kuitenkin niin paljon käsinommeltavaa, joten pupussa vain pään jouduin käsin ompelemaan kiinni vartaloon.

Nyt pääsiäisen viettoon - eli rakentelemaan pienoismallia!

Ihanaa pääsiäistä!