23. joulukuuta 2012

20. joulukuuta 2012

Monta joulukorttia

Mukavasti hurahti ohitse tuo joulukorttien viimeinen postituspäivä. Nyt kun osa joulukorteista onkin jo varmaan löytänyt lopullisen määränpään, laitampas tänne nämä tämän vuoden joulukortit. Näistä korteista kaksi (2!!!) tein tilauksesta. Tosin aika läheltä löytyi nämä asiakkaat. Tässä ne nyt ovat, siis kortit:


Jos joku sai kortin minulta, se oli tällainen hiirisaattue.


Jos joku sai tällaisen kortin, se lähti myös minun pöydältäni.


Ja jos piparipönttö tulee vastaan, niin tekijä löytyypi täältä.

Fyysiset kortit teetettiin Ifolorilla. Kallista, mutta yllättävän nopeaa. Pitää ensi vuonna keksiä joku vielä kätevämpi keino. Parasta noissa Ifolorin korteissa oli se, ettei niihin tarvitse kuoria. 

19. joulukuuta 2012

Valmistujaiskortteja

Olen joskus aika huono muistamaan ihmisiä ajallaan, joten teen sen mielellään hyvin tyylikkäästi myöhässä. Joskus vain ihmisille tapahtuu elämässä jotain suurta, ja juuri silloin itsellä on pahin härdelli päällä. Kunnon selittelyn makua!

No nyt onnittelin arkkitehdiksi valmistuneita työkavereitani reilut puoli vuotta jälkikäteen. Ainakin saajat yllättyivät!


Kaverillani on mielessään hurjat visiot. 


Toinen valmistunut ystäväni sai ylleen kuumailmapallopaidan :)



Hiiri eestä hiiri takaa

Jossain ihmeen välissä syksyä kun olin kotoutunut Helsingistä takaisin pohjolaan, oli aika istahtaa ompelukoneen taakse. Sieltähän surautin työkaverin vauvalle hiiripehmolelun. Olen ilmeisesti nyt muodostanut jonkinlaisen perinteen että teen toimiston uusille vauvoille oman pehmon. Myös tiistai-siivouksesta tein perinteen, kun toistin sen 3 viikon välein tiistaisin. Elikkäs varmasti tästäkin tulee perinne, sillä lisää vauvoja on varmasti tulossa!


Hiiri eestä.


Hiiri sivusta.


Hiiren naama.


Hiiri ylhäältä.


Hiiri on ommeltu fleecestä. Tämä hiiri lähti suloisen pikkutytön leikkikaveriksi. Toivottavasti pysyy leikeissä mukana!

10. joulukuuta 2012

"Haukkumis"tilaisuuksien kaatopaikalla

Tänään päättyi eräs 4,5 vuotta kestänyt aikakausi, jolloin säännöllisin väliajoin, olen joutunut "luokan" eteen arvosteltavaksi. Kyllä, minun opinahjossani tätä vielä harrastellaan. Palautin viikko sitten viimeisen harjoitustyöni, ja tänään koitti sen kritiikkitilaisuus. Kaikeksi yllätyksekseni kritiikkiä ei esittelyn jälkeen tullut - eikä sitä saanut kukaan mukaan. Nyt on kyllä vähän tyhjä olo.

Nämä tilaisuudet ovat usein kamalia. Niitä ennen kädet hikoilevat ja sitten kun esittelet työtäsi, puhut liian lujaa (minun tapauksessa siis kovaan ääneen) ja huomaatkin työstäsi asioita, mitä et ole aikasemmin tullut edes ajatelleeksi. Sitten seisot työsi kanssa rintarinnan, valmiina ottamaan vastaan sen palautteen ja hyväksymään sen. Ja vaikka pääosin palaute olisikin mukavaa ja rakentavaa, mieleenhän jäävät vain ne murska-arviot. Myös "ihan kiva" tuntuu suurelta häväistykseltä ja loukkaukselta omiin korviin.

Jotenkin ajattelin, että kasvaisin ottamaan vastaan palautetta omasta työstään vähitellen. Paikoin se on hyvin hankalaa, koska asia on niin henkilökohtainen. Kun olet käyttänyt paljon omaa aikaasi tehtävän kanssa, se muuttuu osaksi arkeasi. Siksi sen arvostelu tuntuu pahalta. Heikolla itsetunnolla varustettuna varsinkin. Joskus työ pitäisi ajatella varmasti vain työnä, eikä laittaa sitä koko sielua ja elämää peliin.

Mutta palautteesta oppii eniten, mikä tilaisuuksien tarkoitus onkin, jos sen osaa ottaa vastaan korvat höröllä ja mieli avoimena - ja pyrkiä muistamaan, että ohjaaja ei halua kuitenkaan loukata sinua tai näkemyksiäsi.

Lopussa ollaan modernismin kaatopaikalla.


1. joulukuuta 2012

Kasa kortteja

Tuttuun tyyliin viime aikojen annettuja kortteja. Voi tätä päivitettelyn yllätyksellisyyttä!

Viimeinkin saimme annettua kesällä avioliittoon astelleelle työkaverille lahjan ja siihen kaveriksi sain tehdä kortin.



Kortti oli helppo tehdä, koska olin nähnyt jo häistä valokuvia kun tätä väsäsin.

Viime viikonloppuna oli synttärituparijuhlia etelämpänä. 

Rakas ystäväni vietti syntymäpäiviään, ja hän sain tälläisen kortin:


Kortin kuva on piirretty kahdella pullomusteella. Nyt piti malttaa sinisen värin kuivumista ennen kuin tohti punaista alkaa lisäämään.

Koska kyseessä oli myös tuparit, juhlakaluja muistettiin erittäin persoonallisen ja hyödyllisen lahjan lisäksi tietenkin kortilla. 


Kortissa tuuletetaan sukupuolirooleja ja kuivatellaan hiuksia. Tämä kortti väkerrettiin Ylen kuuden uutisten innoittamana läpikastellusta ja maalatusta akvarellipaperista, johon musteella tehtiin viivapiirustus. Kummallisen uutta ja virkistävää minulle. Paremman olisi saanut, kun paperia maalatessa olisi tiennyt mitä korttiin tulee piirtämään, mm. hehkulampun loisteen olisi saanut hyvin toteutettua luontevammin taustapaperin värjäyksessä.



Suurisilmä

Ostin syksyllä pastellikynät, ja ne olivatkin jo sopivasti pölyyntyneet käyttämättöminä. Pientä kynäinventaariota harjoittaessani kuitenkin innostuin niillä piirtelemään. Samalla reissulla olin hankkinut myös pastellipaperia, jotenkas vehkeet ainakin oli kunnossa.


Sellainen suurisilmäinen tyttö tuli. Luonnossa koko työllä se A4. 

Prisman tarjouskopasta tarttui myös mukaan mustaa, hyvin pastelleille sopivaa paperia. Siihen ei ole kuitenkaan syntynyt yhtään mitään esittelemisen arvoista - vielä! Sitä odotellessa.