Viikko sitte muutin Henrin kanssa uuteen kämppään. Vanhaa pakatessa meni ikuisuus ja nyt tuntuu menevän toinen samanmoinen uuteen purkaessa erinnäistä typerien kiinteiden kalusteiden takia. Huoh. Ehkä viikon päästä saan viimein kynäpurkit kirjoituspöydälle. Sillä aikaa lohdutan itseäni ajatuksella, että minulla julmetun kokoinen työhuone koululla sata vuotta vanhan kivitalon ylimmässä kerroksessa, josta voin katsella kun harakat keikkuvat telkkariantenneissa.
Nyt on ollut kaikkia kivoja hommia, päättötyökin etenee kaiken sivussa. Kerron noista hommista sitten kun kerkiän. Ehkä viikonloppuna sitten. Ja lisää kivoja hommia on työn alla ja tekemättäkin. Onneksi näitä piisaa.
Iloinen kuva polvistani kun syön autossa kaiken tämän hässäkän keskellä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti